Kesän projekti#2; Kökön värisestä pirttikalustosta (lähes)valkoinen. (Lähes)valkoisena se huusi noita tabletteja poikain ruokailualustaksi. Kahteen oli varaa, mutta ei me enempää tarvittukaan. Lähikuva siksi, että mun silmät ei ole tottunut näkemään pöytää vielä ilman pöytäliinaa, joten kuvat ei näyttäneet kivoilta kauempaa otettuina. Vuohet ovat pysyneet meillä lanka-aidoissa. Vuohet on niin superluksusta, että melkein itkettää, kun on sellaisia saanut perheeseen. Aarrella on tuossakuvassa anopin Isännälle vuonna -82 tekemä lippis. Vähänkö söpö ipana?
Eerika eli Eerikäinen (kyllä, Anjan muistolle:) on kasvanut kamalasti ja voi että, se olisi niin muuttamassa sisälle, vähän vuohta ja aika paljon ihmistä.
Aarre, pikkuinen. Oppinut olemaan kuvattavana. Normaali-ilmeisiä kuvia ei ihan kamalan montaa ole, mutta kelpaa nämäkin.
Aarre, pikkuinen. Oppinut olemaan kuvattavana. Normaali-ilmeisiä kuvia ei ihan kamalan montaa ole, mutta kelpaa nämäkin.
Ja Umppa-Lumppa mökin kiikussa. Iso poika jo. On nämä niin rakkaita.
On se vaan vekkulia, kun nuo kasvavat ja oppivat uusia asioita. Oiva esimerkiksi oppinut huijaamaan. Ja mitä se huijaa? Ihan näitä arkipäivän asioita. Se siinä vaan on vaikeaa, että pitäisikö moinen käyttäytyminen karsia alkumetreillä? Niinkuin nyt vaikka se, että lapsi juoksee kamalalla vauhdilla vessaan, "äiti, äiti, mullon kamala kakkahätä!", hetken kuluttua vessasta kuuluu "äiti, äiti, mä tarviin ton kirjan! Anna se mulle!" Sitten kuluu 10 minuuttia tai enemmän ja vessasta kuuluu "Pyyhkimään, nyt tarvii tulla pyyyyyhkimään!" Äiti menee, tai iskä joskus, jos on kotona, ja kappas, pöntössä vain puhdas vesi. Äiti siihen "Noh, eiks sulta tullutkaan kakka?" Lapsi kirkkain silmin vastaa "Ei, mä vaan huijasin." Mitäs siihen sanot?
Aarre on oppinut pesemään hampaat ja menee vessaan, varovaisesti arvioiden kahden tunnin välein "Ampaat, ampaat!" Aarren temperamentti on hiukan -tuota- vahvempi kuin Oivan, on hammaspesun estämisestä seurauksena kynsimistä, hakkaamista ja sellaista kaikkea. Hampaanpesukin on ihan hyvä juttu, mutta. . . :)
Oiva on oppinut kuperkeikan kesän aikana, kuulemma Vera-serkku on opettanut. En tiennyt uudesta taidosta ennen kuin tänään, jolloin tarjosin Oivalle, että jos voisin myydä hänet sirkukseen (Oiva osaa myös hyppiä yhdellä jalalla). Itkuhan siitä meinasi tulla, äiti ja äidin hyvät vitsit. (Idea tosin oli Oivastakin hyvä, mutta entä jos tulisi ikävä?) Sovittiin sitten, että isona voi mennä sirkukseen töihin, kun sitten pääsee sieltä myös pois, jos vaikka haluaa.
En oikein tiedä, pitäisikö tämä blogi pistää telakalle. Tunnustelen nyt ja päätän sitten vasta. Elämä on vähän remontissa, että sitä miettii, että mitä oikein tekee ja mitä haluaa, se pitää miettiä tarkasti ja päättää sitten niin, jotta ei vallan huomaa olevansa vaikka joku muu.
Eikä ole edes laskuria enää, että ketä täällä käy ja se edellinen vuodatuskin oli kivempi ja jotenkin ystävällisempi, eikä ollenkaan tälläinen tärkeilijä kuin tämä.;)
Ihania juttuja. Älä lopeta kirjoittamista, mä käyn ainakin joka päivä vilkaisemassa. Halit.
VastaaPoistaIhanat ruokailualustat. Mietin vaan, että oletko liimannut ne pöytään kii, vai miten ne pysyy...? ;-)
VastaaPoistaJuu, minäkin toivon, että teidän kuulumisia voisi täällä seurailla. Ja sen pienen harmaan. Ja noiden vuohien.
siis mikä ihmeen marja-liisa? marja nallenevalta siis.
VastaaPoistaKiva kun heräsit taas kirjoittamaan. Siis minähän tutkailen aina, mitäs piristävää Rasilantiellä. Päivän piristystä ei saa noin vain ottaa pois, eihän.
VastaaPoistaSiunausta jokaiselle teille.
Kiitos näistä. Näillä tuassiisa männnään. Ja johan minä Marja arvasin, että sinä se siellä.:) Joko Susanna toimitti erkkarituliaiset?
VastaaPoistaMukavaa lukea kuulumisia silloin tällöin, vaikka ei tulekaan kommentoitua kovin usein.
VastaaPoista