jouluja!

(Klikkaa suuremmaksi, jos ei silmä näje.)

Tervemenoa.

" Tervetuloa töihin isi ja hauskaa työtä. Kerro työkavereilles multa terveisiä ja Aarrelta kanssa!" Toivotteli Oiva vilpittömänä, kun isi oli lähdössä iltavuoroon.:-)

Count your blessings

Liian monesti jämähdän ajattelemaan vain epäkohtia, asioita, joita haluaisin muuttaa elämässäni. Eräässä seminaarissa jokunen viikko sitten sain kehotuksen listata saamani siunaukset, joten, lista on tietenkin loputon, mutta aloitetaan jostain.. Haastan tähän Sinut, joka vielä Ihahhurjia seuraat, jätä kommentti (ja linkki)!

1.Koti (ei ollenkaan yksinkertaista tai yksiselitteistä minulle)
2.Perhe (lapset, eläimet, Ukko)
3.Työ, jota saan tehdä
4.Vapaus olla menemättä 8-16 duuniin
5.Kukat
6.Kiikut
7.Maa
8.Ympärillä oleva metsä
9.Lumi
10. Hiljaisuus
11. Ystävät
12. Taito lukea
13. Taito kirjoittaa
14. Kädet ja tunto
15. Ymmärrys siihen, että vaikutan itse elämääni ja itseeni
16. Sohva
17. Piano
18. Oma sänky
19. Radio Toivo
20. Ruoka (ja lupa valita)
21. Toimiva keho
jne...


Nuo tuossa, ei missään järjestyksessä.. kakkaa en noin äkkiä noin montaa keksikään, joten tyytyväinen voi olla, eikö!?:-)

Samaisessa seminaarissa puhuttiin myös "To do"-listan sijasta tehtäväksi "Not to do"-lista, jota aloin heti toteuttaa, lakkaamalla tekemästä mieleen syöksyneitä aikasyöppöjä.
Hyvä valinta, hidastuin taas.

Katsokaapas tätä!:-)

Nimittäin tätä!

Romppanen+Asteri

Romppasesta on tullut ihan vaari. Se on suloisista suloisin.

Samaan kategoriaan sopii tosin myös Asteri Xenantytär, joka kävi kylässä.

Hurmaava neitokainen.

Tässä kuva vielä Oivan vitosilta, joista ei ole tullut postattua.

Kuvassa siis vasemmasta laidasta Ukki, Joonatan, Olivia, Isoäiti, Benjamin, Isoisä, Laura, Reetta, Oiva, Aarre ja Reio. Kaikki lapset ovat poikien serkkuja, paitsi tietenkin Oiva ja Aarre itse. Hehheh. Oli hauskaa, kiitos kaikille osallisille.

(kertokaa, jos ette halua kuvianne julkaistavan, niin poistan tämän.)

Askartelupäivä, voi lapsiparkoja.

Syksyn kunniaksi uudet pipat.

Helepottaa kummasti, kun välillä vähän väkertää.

pootpot.

Kun meidän sukua ei vielä kamalasti eläkkeellä ole,

tarjosimme kodin reilulle kymmenelle eläkeläiskanalle

ja vielä vanhoilla päivillä rokkaavalle kukko-Gabrielille.

Rokkikukko Gabriel ihailijoidensa "jahtaamana".

Virkeitä nämä nykypäivän eläkeläiset, hummailevat kylillä aamusta iltaan.

(Kanat tulivat meille luomukanalasta, 

jossa niitä pidetään vain tietty kausi,

jonka jälkeen ne menevät vaihtoon.)

Edit.lisätty kuvia:

Aarrearkku!

Ylen Elävä Arkisto nimittäin.
Katsokaa vaikka tämä: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=121&a=5885

Brownies.

Nätei tytöi ko paidan napei, vai mitä?

He ovat ruskeita suomenlammasuuhikaritsoita,

kotoisin Ingon jalostuslampolasta Mustasaaresta,

josta tulivat meille ruskean linjamme kantauuhiksi.

Maatiaisrotuna suomenlammas on tärkeä säilyttää.

Sen vahvuuksia on hieno villa, hyvä sikiävyys ja hyvät emo-ominaisuudet. 

Heikkouksia vähäinen lihakkuus.

Suomenlampaan uhkana on sekoittuminen liharotuihin. (Toki lampurin tavoitteena voi olla risteytystuotanto, mutta puhtaan suomenlampaan säilyttäminen riittävällä populaatiolla on olennaisen tärkeää.)

Suomenlampaan värejä ovat valkoinen, musta ja ruskea, näistä valkoinen on yleisin.

Kainuunharmas, "harmaa suomenlammas" on oma rotunsa, geneettisesti eriytynyt suomenlampaasta.

Me haluamme osaltamme olla säilyttämässä suomenlammasta, omaa maatiaisrotuamme.

Pyrimme pitämään värilliset linjat erillään ja tulevaisuudessa säilyttämään harvinaisia sukulinjoja, unohtamatta jalostuksellisia tavoitteita, riittävää lihakkuutta, hyviä emo-ominaisuuksia ja hyvää villanlaatua.

Pässiksi meille tuli samaisesta paikasta tytöille sopiva Ingon Ryback. (Linja 55.)

Pässi Ingon Ryback

(Kävimme hakemassa ne lauantaina ja olimme yömyöhään kotona..Oivan kommentti oli sunnuntaiaamuna lampolassa, kun näki uudet ensimmäistä kertaa "Oho, en mä tiennyt, että ne on noin ruskeita."):-D

Aikataika

Olin illalla paikallisessa taiteiden yö-tyyppisessä tapahtumassa myymässä näitä seurakuntamme lähetystiimin mukana.
Kehitysyhteistyötä parhaimmillaan. Ihania, ihania!
Paikallisille tiedoksi, että seuraavan kerran niitä löytyy todennäköisesti Kiuruveden vastaavasta tapahtumasta parin viikon päästä ja Lapsellisten Lapinlahti-messuilta marraskuussa!

Lastenhuoneen muuri

Yksityiskohtana Oivan toivomat heppaset.

Sunnuntaina oli aikaa harrastaa.

Viime viikonloppuna maalasin uuden lastenhuoneen

(yläkerrassa) kalseaan muuriin lopultakin kuvan.

Saa nähdä, tekevätkö pojat maalaukset muille seinille...:-D

Tuohon alle sopisi hyvin punainen paripulpetti.

Leikkimökissä sellainen on, mahtaisiko se muuttaa sisälle?

Haluaisin lastenhuoneeseen myös tiipiin majaksi ja riippumaton.

Aarrelle on hieno Helsingin rautasänkytehtaan sänky odottamassa,

mutta nupit puuttuvat päätytolpista. Pitääkin googlettaa, löytyisikö niitä varaosina..

Saa nähdä, selvitäänkö jouluksi yläkertaan asumaan.

Mikäs tässä, hyvää odotellessa.;-)

Tervetuloa!

Lammastila Haukivillalla on nyt oma blogi.

Sinne päivittelen tilaan ja yritykseen liittyvät asiat,

myytävät tuotteet jne., joten tämä blogi jää tajunnavirralle uomaksi,

kuten se on tähänkin saakka ollut.

TERVETULOA!

Arvaa kuka-Quess who-qwakqwak.

Miten lapset voivat olla visuaalisesti niin oivaltavia!

Arvatkaapa kuka tässä on!?

Normaali, tasapainoinen päivä.Yksi kiipeilee tutkimassa kaappeja,

"Minä vaan katon, onko siellä!"

Reion eka viikko töissä, kyllä tämä tästä taas.

Päivä (vain ja hetki) kerrallaan.

Muovailuvaha on ihanaa!

Prh:n suosiollisella avustuksella meistä tuli Lammastila Haukivilla. Kennelnimikin myönnettiin meille ja täten kevään pentusten nimeen lisätään piakkoin etuliite Ihahhurja.:-D Muutoksia luvassa siis, virtuaalisesti onneksi lähinnä. Täällä katras kasvaa, lampailla pääasiassa.

Villoja värjään kovasti (myytäviä!Päivitän myöhemmin niistä!), suunnittelen sataa projektia.. Enää on marjoista oikeastaan viinimarjoja jäljellä, mustia lähinnä, itsepoimintana, joten minulla on aikaa monenlaiseen, jopa kirjastoon. Kiva kesä on ollut. Jännitti ensimmäinen satokausi, miten duuni lähtee rullaamaan, mutta ei voi olla kuin iloinen, niin hyvin on mennyt. Ensimmäiset karitsat lähtevät teuraaksi puolentoista viikon kuluttua, toinen satsi menee vasta marraskuulla. Karitsanlihaa saa tilauksesta. Tarkemmin puhelimitse, 044-280 7567/Annaelina.

Että tästä tämä taas, hetki ja hetki.<3

Loman loputtua vähenevät työt.

Sateinen sunnuntai kului rattoisasti,

kun taloon saapui riehuryhmä pikkugööttejä omistajineen.

Riekkumisen keskellä kukin käyttäytyi luonteensa mukaisesti, eli niin kuin jo pentuina.

Aava riekkui muiden mukana, mutta käytti aikaa myös tilanteen tarkkailuun.

Sakari riehui, kuten pentunakin.

Saatiin kuitenkin kuva suht`paikallaan Oivan kanssa.

Ja Asteri, oi asteri. Villikkotyttönen, edelleen..
Palautui mieleeni pentusia katsellessa, kun eräänkin kerran kävelin taloa ympäri Asterin roikkuessa toisessa lahkeessa ja Sakarin toisessa. On ne ihania.<3<3

Sittenpä syntyi loistoidea, otetaan kuva, jossa ne istuvat rivissä.
Ottamistani kuvista tämä oli ainoa, jossa päät ovat suunnilleen paikoillaan.

Aava, Sakari, Xena ja Asteri.

Suurin osa muistikortin kuvista näytti tältä.

Lokakuussa tapaamme toivottavasti kaikki, eli myös Hessu ja Halla!

Pukki Karppinen

Koiria, koiria.

Xenan pennut menestyivät hienosti gööttien erikoisnäyttelyssä.
Halla (Alva) oli 5-7kk narttupentujen 3 ja sai kunniapalkinnon ja Hessu (Arne) sai myös kunniapalkinnon ja oli 5-7kk urospentujen 2.
Sakari (Arttur) sai hyvän arvostelun, muttei sijoittunut.
Xenan aiemmasta pentueesta Kuukivelle, Teräksen Varjo eli Hukka oli sai ERInomaisen arvostelun ja oli urosten avoimen luokan 3. Kuukiven Metallisydän eli Minttu sai EH:n ja oli narttujen avoimen 4.
Vau!
Paistattelen täällä.
Onnea kaikille, joille se kuuluu!
Ei voi olla muuta kuin iloinen, kun kuulee jatkuvasti vaan hyviä uutisia Xenan pennuista. Mie tykkään teistä, sekä koista että immeisistä.<3

Langanpätkiä.

Aivojen tyhjennysmateriaalia, olkaa hyvät.

-Linikki. Näinkös me sitten teemma?;-p

-Lähimetsän korpeilla on lapsia kolme kappaletta.

-Tänään tuuletuskanavassa oli pääskynen, jonka vuoksi piti purkaa hieman, öhöm, seinää. (Ei sitä huomaa..;-)

-Pionit ja liljat kukkivat.

-Mansikat alkavat kypsyä.
(Tervetuloa poimimaan torjunta-aineettomia mantsikan mollukoita!)

-Mustikoissa on isoja raakileita paljon.

-Mietin, mitä aion.

-Olen listaillut tänään muitakin asioita.

-Paistoin lettuja. Nam.

-Jaloissani on sandaalinrajat.

-Pesin Aarren uuden sängyn ja mietin, pitäisikö se maalata. Luulen, ettei.

- Omien motiiviensa tarkkailu on hyödyllistä, koska, ainakin minulla suuri osa stressistä liittyy jollain tapaa omiin kuvitelmiini muiden ihmisten odotuksista.

-Sisko on Suomessa ja välimatkaa on 450 kilometriä liikaa vieläkin.

-Luen kirjaa, joka on selvästi minua ja tätä hetkeä varten kirjoitettu.

Joku raja tässäkin, iloista iltapalaa ja edellistä parempaa yötä.

Puhukkonää suomee ja nimi miestä myöden.

Aarren kielessä on hauskoja ilmaisuja, kuten; "Äiti! Mennään käsillä kävellen konehalliin!" ("Äiti! kävellään käsi kädessä konehallille!"suom.huom.:-)

Aarre söpis, kauhean suuri, minäite-kaksivuotias. Ikä on hermoja raastavaa, sekä muille, että itselle. Onneksi Aarre on niin hyvän tuulinen..meitä Oivan kanssa nauratti, kun Aarre sai yhtenä päivänä kamalan raivokohtauksen (muistaakseni siitä, että kaadoin lasiin mehua enkä maitoa), paha vain, kun Aarrea rupesi naurattamaan oma kiukuttelunsa, että piti pitää hekotustauko, ennen kuin pystyi taas raivoamaan (joka sekin kyllä jatkui).

<3

Pliis.

Kävi vähän nolosti, kun puhelin tipahti heinäkuivuriin viime viikolla ja vei muassaan siihen ja korttiin tallennetut puhelinnumerot ja nimet. Ystävällisesti jos viitsisit laittaa mulle viestiä ja nimi mukaan, kun ei ihan kaikki numerot ole ulkomuistissa. Tai ainakin, jos laitat viestiä, niin laita nimi mukaan. :-D

Sama numero on tietenkin käytössä.

Kuulemiin!

Kannatuksen vuoksi.

(Kuvan henkilö ei liitty juttuun.)

Kuulin taannoin, että joku mietti, kannattaako meidän tilanpitomme. Aiheesta voisi saada aikaan pitkänkin kirjoitelman, mutta jätetään miettijälle jotakin miettimistä.;-D

Voin nyt kuitenkin avata hieman ajatustapaani, kannattamisesta ja kannattamattomuudesta.

Nimittäin ystävästämme Lyydiasta. Lyydia tuottaa vuodessa keskimäärin yhden kilin. Jonain vuonna kaksi tai kolmekin, viime vuonna yhden, tänä vuonna ei yhtäkään huonon onnen vuoksi. Maitoa saamme kuitenkin sen verran, että sitä riittää ruoan laittoon, leivontaan ja pöytäjuomaksi. Nopeasti laskien, epäpätevä tapa laskea tosin, mutta ihan raharahaa summina, aiemmin ostimme kolmea eri maitoa, niitä meni pari litraa päivässä. Pojille luomumaitoa, iskälle valion sinistä ja minulle laktoositonta maitojuomaa. Keskimääräinen litrahinta 1,30 e. Jotten liioittelisi, lasketaan, että meillä meni kaksi euroa päivässä maitoon. Lasketaan, että jos Lyydia poikii kerran vuodessa, vaikka vuohi voi lypsää kolmekin vuotta yhteen menoon, ilman kilistelyä, se voisi olla maidossa yhdeksän kuukautta vuodesta (etten taas liioittele). Yhdeksässä kuukaudessa on päiviä 270, se kertaa kaksi euroa on yhtä kuin 540e vuodessa. Lisänä kotiäidin hurvitteluaika navetassa, joka vähentää terveydenhuoltokustannuksia merkittävästi.

Tosin tuosta summasta vähennetään rehut ja muu ylläpito, mutta maidon kustannuksiin pitäisi lisätä matkakulut kauppaan.

Koska en ylipäänsä pidä talouskeskeisestä ajattelusta ja koska aineettomia (ja ratkaisevan tärkeitä) asioita ei voi hinnoitella (esim. mielihyvä, jonka ihminen saa tuottaessaan omaa ravintoaan) jätetään tarkemmat laskelmat mielikuvituksen varaan.

Suosittelen vuohen hankintaa.<3

(Vähän niin kuin aiheen sivusta pari linkkiä, Kaarina Davis ja Tom Hodgkinson )

Keveyttä.

Kaikki tärkeimmät asiat opettaa isoveli. Kyseessä takapenkin bilsantunnit. Käy näin;
A: Hei, mä näin tiikerin, ison tiikerin!
O: Ihan tottako?
A: Niin!
O: Aarre, ei Suomen metsissä asu tiikereitä. Siellä asuu vain hirviä, karhuja, peuroja, pupuja ja sellaisia. Sitten siellä on kettuja ja susia ja ... ja hirmuisia myrkkysieniä. Mutta ne ei ole eläimiä vaan sieniä. Niitä ei saa syödä, koska niistä tulee tosi kipeäksi. Mutta ei Suomessa, näissä metsissä ole tiikereitä. Tiikereitä on Ahvrikassa. Ja siellä on myös vaarallisia leijonia.
A (vaikuttuneena): Niin.

:-D

Raparperi 2.

Tällaisia lankoja (ja paita Oivan päällä) tuli. Pohjaväreinä tumman ja vaaleanharmaa villalanka. Oli myös puhtaanvalkoinen 7 veikka, mutta se muutti jo uuteen kotiin. Kuva ei tee oikeutta värille.

Tässä teille meillä viime aikoina soinut biisi.. Olen tainnut tulla vanhaksi. Ei haittaa.

(Ainut huono puoli, että videota ei voi katsoa ilman Uuno-ajatuksia ja se on pahapaha. Yök koko Uuno.)

Raparperisadonkorjuu jätti jäljelle kasan lehtiä. Ne on mukava käyttää hyödyksi ennen kompostointia. Väripadat porisemaan siis jo aamusta. Entinen emäntä (tituleeraa itse itseään tällä nimellä;-) jätti perinnöksi ihanat kattilat kansineen. Minä tietenkin niiata niksautin ja olin onnesta soikeana. Viileät ilmat passaa minulle hyvin, keittiön puuliedellä on helppo keitellä väriliemiä. Haaveena on saada grillikatokseenkin puuliesi, ulkona olisi mukava keitellä, vanhan puuhellan osat ovat jo olemassa.

Näitä täällä. Onni.

Rojektina pientä pintaremonttia.

Hei! Minä olen Apple. Olen 3 ja puoli viikkoa vanha.

(Etsin hyvää kotia)

Meille piti laittaa korvakorut viime lauantaina

ja ne painavat kamalasti. Meidän nimet on Adalmiina ja Ada.

Kevät

Ihahhurjalaan on saapunut kevät!
Marjapensaissa on jo suuret silmut ja vadelmat on leikattu, tehty ikään kuin kesätukka. Vattuset selvisivät talvesta hienosti, jänösten aiheuttamia tuhoja ei ole juurikaan. Lampolassakin on kesätukassa ne tyttöset, jotka ehdin keriä ennen yllättäviä poikimisia. Pikkulampaatkin rupesivat lisääntymään, onneksi ovat jo iältään sopivia, minä olin etsiskelemässä niille pässiä, kun totesin impien olevan jo ei-niin-impiä. Onni oli matkassa ostaessani, summan mutikassa valituista, odotan kuuden seitsemästä poikivan. Ja etsimme sitten syksyksi rouville sydänkäpysen.
Pian pääsemme aidan tekoon ja eläimet pääsevät pihalle. Kunnollisen talven jälkeen Ihahhurjat tervehtii kevättä ilolla ja kiireen keskellä nautiskelee jo kotiutuneista kaukomatkaaja-linnuista, kuten mm.taivaanvuohesta, västäräkistä ja jouhisorsista) ja auringon lämmöstä poskilla.

Kuulin vanhojen tuttujen tekemästä comebackista! Tämäkin vielä! Mikä kevät!

Hän taas tanssii

tahtiin valssin

lehmus tuulessa huokailee

vanhan talon puuseinää

aurinko salaa suutelee

Hän on täällä taas

kuinka sua kaipasin

täällä taas

talven yli odotin

ja täällä taas

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

Murtuu huulet

kylmän talven

kaiken alkaa hän uudelleen

jostain kuulen

tutun laulun

hänen tiedän taas palanneen

Hän on täällä taas

kuinka sua kaipasin

täällä taas

talven yli odotin

ja täällä taas

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

Lapset laulaa suvivirren

kuin vanhus maa huokailee

ensimmäisen leskenlehden

hauraat silmät hän aukaisee

Hän on täällä taas

kuinka sua kaipasin

täällä taas

talven yli odotin ja täällä taas

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Neiti Kevät

Youtubessa.

Päivän mietelause

Jos sinun jonain päivänä pitää syödä elävä sammakko,

syö se heti ensimmäiseksi aamulla

ja jos niitä on kaksi, syö rumempi ensin.

Näissä mietteissä, hyvää alkanutta viikkoa.

Frends, wii häv ö problem hiä.

Meinaan, kun Umppa sai mummolta mukaansa lemmikin, Martti-murkun. Siis muurahaisen lasipurkissa. Pienessä lasipurkissa.
Minua säälittää se murkku, tietenkin.
Mitä minä teen?
a.) päästän sen vapauteen? (mummolaan)
b.) liiskaan sen sinne purkkiin? (hävitän todistusaineiston?)
c.) sanon, että nukkumatti vei sen?(tuloksena Masaan kohdistuva viha/jokailtainen keskustelu?) d.) viis välitän yhdestä murkusta? (khöm, frends, wii häv ö problem hiä)

Voe turkanen, melkeinpä olen vihainen anopille, että toi mulle tälläsen ongelman. Umppa rupes itkemään täysillä, kun sanoin, että se pitää viedä takaisin mummolaan kavereidensa luo.. "Mut äiti, kun tää on mun eka ihan ikioma lemmikki, ja mä teen sille kaiken, että se on onnellinen!"(hän luki sille hetken kuluttua Miinaa ja Manua) äiti vastaa "joo, mut kun meidän ihmisten vastuulla on antaa eläinten elää onnellisena, niiden kavereiden kanssa ja niin, että ne saa tehdä sitä, mistä ne tykkää.." Siihen Umppa; "Joo, äiti, mä tiedän, mut mä olen niin surullinen... Äiti, voitko sä rukoilla, että se ei kuole yöllä?"
Huok. (Ennen tuota rukouspyyntöä olin (kyllä, tunnen itseni julmuriksi) sanonut, että se saattaa kuolla yöllä se murkku.)
Voe turkanen.
Mittee mie teen?
Kun periaatteessahan mun lapsen onni/huvi ei ole tärkeämpi kuin toisen elollisen olemassa olo ja onni, vai mitä?
Mutta kun on niin vaikea tuottaa pettymys tuolle natiaiselle, joka on huippuonnellinen Martistaan. Siis tarkemmin, mä en halua olla se, joka tuottaa sen pettymyksen, mä en halua kantaa vastuuta siitä.
Ehkä lupaan sille sen tyttöpennun, joka on vielä vapaana? (älkää kertoko reiolle)

Hei, kaverit, meillä on se ongelma vieläkin.
Ehkä se pettymyksen aiheuttama idiootti on sittenkin se Nukku-Matti?

Pääsiäistä kohti.

Onneksi kevät alkaa tulla.

Sen tietää siitä, että sisään tuoduissa omppupuun

oksissa alkaa näkyä lehden aiheita. Tule pian, kevät!

Hyvää pääsiäisen odotusta blogin lukijoille!

Kuvailemista.

Kuvailtiin Aarren kanssa vähän pentuja.

Aika hyvä,

satuin törmäämään tälläseen testiin, joka osui ja upposi.
Käykää kokeilemassa ja kommentoikaa, osuiko ja mitä tyyppiä edustatte.
Itse olin 4. :-D

Vetalla tätä.

Jotta täälläkin blogissa jotain tapahtuisi, laitetaan edes pari kuvaa. Nuoria neitokaisia navetalla.. Uudehkoja tulokkaita. Alkaa täyttyä navetta tai veta, Aarrea mukaillen.

Ei muuta, pentulaatikon reunalla tungosta. Hauskaa päivää kaikille.

Uutisia, uutisia!

Tuolla Sentti Penttisen blogissa!

Auaurinkoja.

Käytiin pihalla. Saatiin aurinkoa, matot tampattua ja omppuposket.

Opettaja soitti ja asia oli kunnossa.

En löytänyt kukkasipaleita, mutta löysin itseni koneelta,

aloittamassa taas uutta neuletta ja

youtubaamassa vanhoja suosikkipiisejä.

Blogeissa hengailemassa.

Päätin syödä pannaanin miettiessäni, mitä söisin seuraavaksi.

Pesin olohuoneen ikkunat ja huomasin,

että sen voi tehdä suihkupullolla ja sanomalehdellä,

edes rättiä ei tarvita.

Pyyhin pölyt työhuoneen takan päältä ja tulin ajatelleeksi,

että oikeastaan olettaa voi paljonkin,

ilman että tulee tarkistaneeksi asian todellista laitaa.

Olen nimittäin luullut, että työhuoneen takka,

joka on vinottain nurkassa, jättää taakseen kolon,

jonne sopii ihminen.

Järkeähän siinä ei ole, eikä olisi,

mutta jännittävää sitäkin enemmän (piiloleikki).

Aarre on nukkunut jo kaksi tuntia ja

tämä hetkellinen yksinolo ja huuhailu on tehnyt minulle hyvää.

Päätän, että näitä päiviä pitää saada lisää.

Ei saa käydä niin, että joka hetki on tavoitteellinen.

Se tekee minusta ikävän.

Jumi.

Oiva on kaverin luona leikkimässä, minä odotan,

että yksi opettaja soittaisi, Aarre odottaa,

että mentäisiin ulos.

Imuroin eilisen eilen, ja matot on vieläkin pihalla.

Pää on jumissa. Voisi pötköttää kohmeessa viltin alla koko ajan.

Tänään aion ottaa itsestäni irti sen verran,

että saan etsittyä helmililjansipulit muuton jäljiltä ja pistettyä ne likoamaan.

Ensin kuitenkin pihalle. Kun nyt se koulun ukkelipukkeli soittaisi.

Kaksivuotias sanoo vakavalla naamalla isoveljelleen,

"nyt minä näytän, mistä kana pissii".

Rommppis.

Tälläiset sain lahjaksi ystävältä.

Olen sou in lööv. Kiitti, K!

Rommppaduur toivottaa kaikille

ystävillemme iloisia ja valoisia päiviä!

Kiitos, että olette olemassa!

Myös niille kiitos, joiden toimesta ylläripuketti oli ilmaantunut oven taakse.

Haastevastaus.

Saatiin kuvahaaste Nallenevalta ja tässä siihen vastaus. Idea oli etsiä koin ekalta tai toiselta talvelta kuva ja kertoa tunnelmia noilta ajoilta. Taitaa olla kolmas talvi tämä, mutta kun Sentti on siinä niin söpö. Se on sitä kyllä aina.
Göötissä on ihana piirre se, että vaikka se ei hetkeäkään epäröi ottaa osaa kaikkeen toimintaan, se silti istuu joskus söpönä paikallaan ja odottaa, että sitä kuvataan.
Ei taideta nyt haastaa ketään. Pönötetään vaan. :-)

Aarre 2.

Aarre täytti tammikuun lopussa kaksi vuotta.

Sys ja sen perhe lähettivät postia kaukomailta. Pojat tykkää!<3

On nääs uskottavia hirrrviöitä.

Tai sitten dino ja kana, miten Oiva haluaakaan leikkiä.

Tai sitten papukaija ja hirveä saurus, niinkuin Aarre sanoo.

Tässä kuva vielä pirskeistä. Kiitos kaikille läsnäolioille.;)

Surullinen olo.

Eilen, ollessani ensin koulussa ja sitten eläinsuojeluyhdistyksen kokouksessa Kuopiossa, oli täällä tapahtunut kauheita.

Lyydialle oli tullut keskenmeno ja kili oli menehtynyt. Se ei ollut ihan oikean kilin näköinen, siis kaikki ei ollut oikealla paikallaan, eli epämuotoisuus sen varmaan vei.:-(

Aika kurjasti alkoi meillä siis poikimiskausi, vaikka Lyydianhan olisi pitänyt kilistellä vasta kuukauden päästä, toiseksi viimeisenä koko porukasta. . .

Jospa muilla menisi kaikki hyvin.

Tätä sattuu ja se sattuu.

Muuten täällä kaikki hyvin ja terveinä! Vieläkin!

Käännetään veistä vielä haavassa ja pistetään otsikon alle yhden kuva, joka on iloinen ja loikkasi eilen niskaani. Elopainoa sillä on hippasen enemmän nyt ja meinasinkin tuiskahtaa turvalleni pehkuihin.

Hirviöitä oomme kaikki.

Eikä ihme, sillä hirviöthän ovat hauskoja!

Isoäireelle terrveisiä.

Olen aika söpö ja kaksi vuotta, sanoo Aarre.

Aarren synttäripäivitys on näköjään jäänyt välistä,

kun en muistanut päivitellä sen uudelleen, kun Blogger keljuili silloin kun yritin.

Alahampasrivistö.

Puhelimella räpsittyjä, ruokapöydässä ja vähän nuhassa oltiin tuolloin..

Sori. Menkää tonne toiseen blogiin.;)

Että täällä sitä ollaan ja kukutaan.
Ihan viisaina ja terveinä(!). Tämä siis muistutuksena itselleni,
kun mietin ensi kerralla sairauden suossa uppuroidessani,
ollaanko me terveitä ikuna oltukaan.
Nyt kouluun ja lankoja mukaan.Muistinpas!

Xenan massunseuraus-blogi

"Häh?"

"Uni tullee.."

Poikapentele edellisestä pentueesta.

Viihdymme tätä nykyä paremmin osoitteessa

www.xenalovesotso.blogspot.com

Tervetuloa sinne!