torstai 17. joulukuuta 2009

Prinssit nuo kansan urhokkaat..eiku.




Tuli kutsu "prinsessa-synttäreille, jonne saa
tulla myös pari prinssiä", joten mehän mentiin.:)
Aika söpöjä, vaikka itse sanonkin.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Nyt on (hyvä) näin.

Elo täällä on mukavaa.
Oltiin aamulla leikkimässä ja pelaamassa Varpaisjärven liikuntahallilla,
jossa on aamupäivävuoro lapsiperheille.
Käytössä on kaikki vermeet, vain pehmeät seinät puuttuvat.;)

Oivan nimeämä Pukki Karppinen tuli hetimmiten muuton jälkeen.
Kuva on otettu kännykän kameralla, pahoittelen.
Karppinen on hommaillut jo kaikkien naikkosten,
paitsi tietenkin Eerikan kanssa.
Kiltti pukki ja nimi on todellakin kuvaava.


Eilen haimme ensimmäiset lampaat kotiin.
Ostettiin ne jo jokin aika sitten,
mutta olivat pässin kanssa mahdollisimman kauan.


Rouvien nimet ovat Ystävä, Yllätys, Ämyri ja Ämpäri.
Tästä on hyvä aloittaa.

Me toivomma teille iloa ja joulun odotusta.

tiistai 20. lokakuuta 2009

Pakko olla perjantai.


Hiivin rupattelemaan tänne, kun tuli hiljaista. Kaikki muut nukkuu.

Luen kirjaa nimeltä Äidin voimakirja. Ihan hauskoja juttuja, ne jotka olen ymmärtänyt. Ne, joita en ole ymmärtänyt, ovat myös varmaan hauskoja, mutta en tietenkään voi tietää. Yhden asian ymmärsin, pienten lasten äidit ovat väsyneitä (kirjan mukaan). Kuulemma yhden yön valvominen vastaa lievää humalatilaa, viiden yön huonosti nukkuminen sammuttaa aivokapasiteetista 40%. Hmm. Tästä seuraa johtopäätös: Taidan olla väsynyt ja siksi hidasälyinen (tätä en tietenkään voi todistaa, mutta siihen voin vedota:). Mistä tiedän olevani väsynyt? Esimerkiksi siitä, että olen viimeisen viikon aikana mm.

1.unohtanut unohtaneeni

2.nukahtanut kesken puhumisen, silmät auki, puheen edelleen jatkuessa (puhuin miehelleni samalla kun söin)

3.torkahtanut sekunniksi autolla ajaessa (havahduin tajutessani, että en nojaakaan päätäni tyynyyn, vaikka luulin)

4.mistä voi tietää, mitä kaikkea?


No niin, tästä siis seuraa kysymys, mikä meitä äitejä väsyttää. Oikeastihan äitejä varmaan väsyttää se, että lasten hoito vie paljon energiaa, yöllä ei saa nukuttua, koska lapset nukkuvat huonosti, päivällä ei voi levätä, koska koti pitää hoitaa, leikkiä lasten kanssa jne.

Voi, miten toivoisin kuuluvani tuohon porukkaan, äiteihin.

En kuulu, en. Pojat nukkuvat mainiosti, myös flunssaisina. Minua väsyttää ne kaksi tuotantokautta hömppää, Greyn anatomiaa, joita katson, tietäen, että vaikka valvoo kolmeen, aamulla on herättävä seitsemältä. Minua väsyttää se, että luen kahteen, vaikka tiedän, että viiden tunnin yöunella univelka ei ainakaan vähene. Sitten kun on riittävästi itseään valvottanut, huomaa, että nukkuminen ei enää onnistu, ellei taju lähde välittömästi, kun peiton vetää korville ja sittenkin herää parin tunnin päästä kuuntelemaan, pystyykö kuulemaan kaikkien nukkujien hengityksen ( yleensä pystyy). Ja niin edelleen. Ja edelleen ja edelleen ja edelleen.


Ripittäytyminen, sitä tämä teksti on.

Voin kuitenkin vedota siihen, että olen niin väsynyt, etten tajua nukkumisen olevan ratkaisu tähän ongelmaan.

Sitä paitsi, jos desibelit ovat sitä luokkaa kuin meillä päivisin, voiko joku ihmetellä, miksi haluan lepuuttaa korviani hereillä, kun lopulta tulee hiljaista?


Lapset ovat ihania.


Eräänä aamuna kuulin pinnasängystä Aarren juttelevan itsekseen, pienellä, pehmeällä ja hellällä äänellä: "Isoisä, rakas.."


Kivaa teille, samoin meille!


P.S. Elekee ottaa vakavasti. :D

tiistai 13. lokakuuta 2009

Uusi koti, uudet kujeet.


Tässäpä on kuvia meidän uudesta kodista. En ehtinyt ottaa valoisan aikaan kuvia, joten kuvasin ilmakuvataulun olohuoneen seinältä.:) Ilmakuva on vuodelta 1984. Tätä nykyä alemman kuvan oikeassa alakulmassa näkyvän lautataapelin tilalla on konehalli.

Kaikki paikat ovat epäjärjestyksessä, mutta onneksi kuulun niihin ihmisiin, joita epäjärjestys ei suuremmin rasita.:D


perjantai 25. syyskuuta 2009

Ellis on kerrankin hiljaa.:)





On nimittäin siihen malliin rautoja tulessa;
Oivan synttäreitä parin viikon ajan, kun oikeastaan sillai on kivempaa.
Koulua välillä, silloin aamusta iltaan juoksemista, kivaa niin.
Muuttoa.
Ystäviä.
Lukemista.
Peruselämää.
Sieniä, lähinnä myrkyllisiä.
Lankakauppaa, lähes koko erä myyty.
Tikuttamista, kun on niiiin ihanaa.
Verotoimiston tätiä.
Lenkkejä&iloa koippasista.
Liiketoiminnan suunnittelua.
Ja kaikkea sen sellaista. Ihanaa, täpötäyttä elämää.
Palaan, kun täällä toiminta hieman hidastuu.:D

maanantai 14. syyskuuta 2009

Langat.

Tässä on tällähetkellä valmiit kasvi- ja sienivärjätyt langat.
Nämä ovat 100% suomalaista lampaanvillaa:

Alla 7Veljestä. Luonnossa langoissa on selvempi sävyero.:)

Jos jollain konstilla saa kuvaa suuremmaksi, voi siitä tihrustaa, miten mikäkin väri on tehty.:)

50g/8e.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Hm.

Siivoaminen lasten ollessa pieniä, on sama kuin kolaisi lunta lumisateella.


Voitteko uskoa, tämä huone on siivottu puoli tuntia ennen kuvan ottoa. (Tarkalleen ottaen siivosin sillä aikaa eteistä, kun pojat sotki tätä. Sen uskotte, että motivoi.:)

lauantai 29. elokuuta 2009

Viiuu.

Päivät kuluu nopsaan. Huomaa, ettei ole päivittänyt blogia yhtäkkiä viikkoon, vaikka luuli sen olleen edellispäivänä, tai korkeintaan tiistaina.:)
Tänään oli tämän vuotisen värjäyskurssin 1/2 päivä ja aamulla huomenna jatketaan. Kamalaa, miten se vie mukanaan.. Olisi ihana aina vaan luiskauttaa uudet villat väriliemiin ja odottaa, mitä sieltä tulee tunnin päästä pois. Kaikkea ei ehdi, tänä vuonna saan tosin kattilat lainaan opettajalta, joten värjäyssessiot jatkukoon ensi viikolla! Viime vuoden tuloshan oli tämä.

Joo, nyt alkaa tässä näytöllä Tohtori Sykerö seikkailemaan, joten minä lähden ruokkimaan Aarrea.

Oli joku muukin juttu, mutta yllättäen unhottui.:)

perjantai 21. elokuuta 2009

Uudet monot.

Talvi tulee pian, joten minä aloitin talvipukeutumiseen valmistautumisen (kerrankin) ajoissa. Onni potkaisi kirpparilla Iisalmessa ja löysin kunnon vuohenhoitobootsit. Tuli sellanen viilis, että olisin Ukko Mustilainen raviradalla, kun pellavahousutkin sopivasti pussitti.:D Ne on ihanat, ne on sopivat, koekäytetyt ja Suomessa tehdyt.

Löysin myöskin mahtavia kupposia. Täytyy alkaa tarjoilla kaikenlaisia naposteltavia, koska omput on pakko saada pöydälle.



Aarre on oppinut elämisen kannalta tärkeitä taitoja, kuten alahammasirvistyksen. Pelottavaa, eikö?
Näissä tunnelmissa viikonlopun viettoon, joka pitää sisällään vähän marjanpoimintaa anoppilassa, mehunkeittoa ja rentoutumista.
Hyvää viikonloppua!


tiistai 18. elokuuta 2009

Punaposki.

Kuvassa oleva kukka ei liity juttuun mitenkään.

Tomaatit ovat kypsyneet! Ensimmäiset keräsin tänään ja ovat niin hyviä, ettei niitä melkein raskisi syödä.
Käytiin tänään myös vatussa, puutarhavadelmia keräämässä ja nekin olivat hyviä, mutta toivoisin, että ne saisi luomuna.
Luulen, että ensi kesänä haluan laittaa kasvamaan enemmän kaikkea syötävää.
Tai voisi perustaa ruokapiirin, joka tilaisi suoraan tuottajilta evästä. Meidän lähikaupassa 11km päässä on He-Vi-osastolla aika huonoja tuotteita ja luomut on muoviin kääritty. Reilun kaupan tuotteita ja muita, ei-tuoretuotteita on ihan kivasti nykyään. Kyllähän ne tilaavat, mitä vaan keksii pyytää.
Ilmoittauduin Kaskikuusen kansanopistoon sienikurssille ja kasvivärjäyskurssille. Taidan raskia myydäkin lankoja tänä vuonna, ja jos jotakuta kiinnostaa, yhteyden saa mm.sähköpostilla..:)

maanantai 17. elokuuta 2009

Huijari talossa.

Tänään taas yhdenlainen päivä:mukava. Kotona on kiva olla, varsinkin kun voi käydä kylässä ja metsässä, jossa lapset (omat ja muiden) tykkäävät leikkiä ja syödä.
Kesän projekti#2; Kökön värisestä pirttikalustosta (lähes)valkoinen. (Lähes)valkoisena se huusi noita tabletteja poikain ruokailualustaksi. Kahteen oli varaa, mutta ei me enempää tarvittukaan. Lähikuva siksi, että mun silmät ei ole tottunut näkemään pöytää vielä ilman pöytäliinaa, joten kuvat ei näyttäneet kivoilta kauempaa otettuina. Vuohet ovat pysyneet meillä lanka-aidoissa. Vuohet on niin superluksusta, että melkein itkettää, kun on sellaisia saanut perheeseen. Aarrella on tuossakuvassa anopin Isännälle vuonna -82 tekemä lippis. Vähänkö söpö ipana?

Eerika eli Eerikäinen (kyllä, Anjan muistolle:) on kasvanut kamalasti ja voi että, se olisi niin muuttamassa sisälle, vähän vuohta ja aika paljon ihmistä.


Aarre, pikkuinen. Oppinut olemaan kuvattavana. Normaali-ilmeisiä kuvia ei ihan kamalan montaa ole, mutta kelpaa nämäkin.

Ja Umppa-Lumppa mökin kiikussa. Iso poika jo. On nämä niin rakkaita.


On se vaan vekkulia, kun nuo kasvavat ja oppivat uusia asioita. Oiva esimerkiksi oppinut huijaamaan. Ja mitä se huijaa? Ihan näitä arkipäivän asioita. Se siinä vaan on vaikeaa, että pitäisikö moinen käyttäytyminen karsia alkumetreillä? Niinkuin nyt vaikka se, että lapsi juoksee kamalalla vauhdilla vessaan, "äiti, äiti, mullon kamala kakkahätä!", hetken kuluttua vessasta kuuluu "äiti, äiti, mä tarviin ton kirjan! Anna se mulle!" Sitten kuluu 10 minuuttia tai enemmän ja vessasta kuuluu "Pyyhkimään, nyt tarvii tulla pyyyyyhkimään!" Äiti menee, tai iskä joskus, jos on kotona, ja kappas, pöntössä vain puhdas vesi. Äiti siihen "Noh, eiks sulta tullutkaan kakka?" Lapsi kirkkain silmin vastaa "Ei, mä vaan huijasin." Mitäs siihen sanot?
Aarre on oppinut pesemään hampaat ja menee vessaan, varovaisesti arvioiden kahden tunnin välein "Ampaat, ampaat!" Aarren temperamentti on hiukan -tuota- vahvempi kuin Oivan, on hammaspesun estämisestä seurauksena kynsimistä, hakkaamista ja sellaista kaikkea. Hampaanpesukin on ihan hyvä juttu, mutta. . . :)
Oiva on oppinut kuperkeikan kesän aikana, kuulemma Vera-serkku on opettanut. En tiennyt uudesta taidosta ennen kuin tänään, jolloin tarjosin Oivalle, että jos voisin myydä hänet sirkukseen (Oiva osaa myös hyppiä yhdellä jalalla). Itkuhan siitä meinasi tulla, äiti ja äidin hyvät vitsit. (Idea tosin oli Oivastakin hyvä, mutta entä jos tulisi ikävä?) Sovittiin sitten, että isona voi mennä sirkukseen töihin, kun sitten pääsee sieltä myös pois, jos vaikka haluaa.
En oikein tiedä, pitäisikö tämä blogi pistää telakalle. Tunnustelen nyt ja päätän sitten vasta. Elämä on vähän remontissa, että sitä miettii, että mitä oikein tekee ja mitä haluaa, se pitää miettiä tarkasti ja päättää sitten niin, jotta ei vallan huomaa olevansa vaikka joku muu.
Eikä ole edes laskuria enää, että ketä täällä käy ja se edellinen vuodatuskin oli kivempi ja jotenkin ystävällisempi, eikä ollenkaan tälläinen tärkeilijä kuin tämä.;)

tiistai 11. elokuuta 2009

Älä säikähdä!

Hiljaiselo on vain virtuaalista. Ihahhurjalassa on ollut aikamoinen kesä ja nyt alkaa olla sadonkorjuu. Paljon on kaikkea tapahtunut, iloista ja vähän ikävääkin.

Tänään oli hyvä päivä, mansikoita käveli sisään tupaan saakka, saatiin piirakallinen mustikoita lasten kanssa ja lenkiltä tuli mukana kanttarelleja kastikkeen verran. Ystäviäkin ehdin nähdä ja maalailla vähän pirttikalustoa.

Isäntä on töissä ollut nyt kahtena päivänä, joten arki alkoi rullata.

Taidan ilmoittautua vielä parille kurssille työväenopistoon ja painua sitten petiin.

Kuvia olisi kamerassa, mutta piuhapa on kateissa, joten ne sitten toisella kertaa.

Tapasin tänään aivan mielettömän söpön kissasen, joka oli devon rex-rotuinen.<3

Mitäs muuta?
Aarre juoksee, kiipeää ja puhuu.

Oiva puhuu, puhuu, puhuu, hyppää yhdellä jalalla, kirjoittelee kirjeitä ja ui uimarenkaalla.

Xena ja Romppanen riehuvat ja nauttivat elosta. Xena kävi erikoisnäyttelyssä hakemassa sinisen nauhan ja huonon arvostelun. (Tuomarilla oli huono maku;)

Vuohilaiset laiduntavat ja pikkuvuohi Eerikäinen kasvaa.

Kilpparit ulkoilevat aitauksessaan päivittäin ja painuvat nukkumaan sisälle päästyään.

Tomaatit ovat isoja möllyköitä, mansikoita tulee jonkun verran, loppuviikosta poimitaan fiinimarjat ja omenoita on kaksi.:)

Eipä tänne muuta!Iloa eloon!

maanantai 18. toukokuuta 2009

Pikkikilliäinen

Meillä syntyi tänään, ainakin siis yksi kappale vuohia. Äsken, ennen iltapalahommia kävin, ja näytti (minusta, vähällä kokemuksella), että sieltä olisi vielä tulossa joku.
Kuttukili, pikkuinen ihanuus.<3<3 Eerikan päivänä, onko se nimi sitten niin, katsotaan.:)



perjantai 15. toukokuuta 2009

Näyttelyn rakentamiseen kaksi yötä.

Elämä on mukavalla mallilla täällä Ihahhurjalassa. Mites teillä?
Nallenevan täti, mä pummasin sulta vähän ideaa törkeästi. Jos me ei saada murskatuomiota kaikilta kävijöiltä, uskallan ehkä paljastaa kuvat ja muut kokonaisina.
Tässä maistiaisia.




Lyydia ei ole vielä tehnyt kilejä. Jännityksellä odotamme, kuka tai ketkä sieltä putkahtaa. Kamalasti ne potkii.<3

tiistai 28. huhtikuuta 2009

Riittää jo.

Mua huudetaan keittiöstä, mutta luettuani kirjan John Naishin kirjan Riittää jo, heitän mietittäväksi ajatuksen " Kun kaikkea on jo yllinkyllin, milloin sitä on tarpeeksi?"

Kannattaa lukea moinen kirja.

Ja minä yritän kamalasti maalata ja sen sellaista. Kolmen viikon päästä mun ja ystäväni Anskun töitä ja tekeleitä Lapinlahden kirjaston näyttelytila Aniarassa.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Oivatti.

Oiva on hoidossa ihanalla Kirsillä joka toinen viikko yhden päivän. Yleensä pyritään nappaamaan se päivä, kun jotain jännää tapahtuu. Jokin aika sitten hoidossa oli valokuvaus -sinne oli tietenkin päästävä!:)

Oivalla on "tyhmä"-kausi. Kaikki on tyhmää, vaatteet, äiti, Aarre, isi, vessa, lattia, portaat.. lista on loputon. Eilen aamulla oli aamukahvilaiset, melkein kaksikymmentä lasta. Oiva otti tosi raskaasti sen, että lapset leikkivät hänen leluillaan, kiikkuivat hänen kiikussaan, lukivat hänen kirjojaan. Oiva ei millään ehtinyt kaikkea vahtia ja seurata.. Minusta tuntui, kuten aina, pahalta seurata, kun lapsella on niin suuria tunteita. Vaikka hyvä on oppia jakamaan, tietenkin. Suuret tunteet vaan tuntuvat niin pelottavilta..ja äidistä riittämättömältä, kun ei voi pelastaa lastaan niiltä.. eikä suojella. Eikä totta puhuen edes tiedä, miksi lapsi tuntee niin kuin tuntee.
Ennen lapsia oli kamalasti asioita, joita en lasten kanssa "ikinä" ja mitä minä ainakin "aina".
Voi pojat.
Eipä oo ennee.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Pitkästä aikaa. Päätin olla ottamatta stressiä blogista ja anteeksiantaa itselleni venyvät tauot päivittämisessä, joten pahoittelen hiljaiseloa. Ehkä minä virkistyn vielä.;)
Iloisia uutisia konnarintamalta. UVB-valo villiinnytti kaverit niin, että tuli todettua Roosan olevan urospuolinen.. Roope on nykyään niin reipas, että kuluttaa kaivelemisessa ison osan päivästään. Ehkä se on naaras? Toivon niin. Ruoka maittaa, kuten kuvasta näkyy. <3



Pääsiäinen oli ihana, meillä oli Isoisä ja Isoäiti yllätysvieraina ja vilskettä riitti. Näissä kuvissa pojat ja Isoäiti katsovat DVD:ltä Kertunmäen kesäteatterin satukimaraa. Hetkittäin jännitti...


..ja hetkittäin nauratti.

Nauratti ihan kovastikin. Varsinkin "Kukko Makkonen, ikuinen kakkonen."

Oiva ja Senttu söpöstelivät aamu-unisina. Isi otti kuvan.


Nyt pitää taas mennä, kun kello on jo vaikka mitä.
(Aamulla tulee meidän Lapsellisten aamukahvi-porukka eläimiä ihmettelemään.)
Iloa teille kaikille!

torstai 2. huhtikuuta 2009

Ihahhurjalan hyvä huomen.

Aarre on ilahduttanut heräämällä aamuisin klo 6.10.. Tai tänään ekan kerran 5.40. Tuleepahan herättyä aikaisin, kun minulta onnistuu tuo nukkuminen melkein puoleen päivään ihan helposti, jos siihen on mahdollisuus. Tykkään aamuista. Siis jos herää virkeänä, eikä herättäjä ole Isäntä. Aarre tekee kamalasti poskihampaita ja kaivaa ruoat suustaan. Söisi mieluummin "peipää" kuin puuroa tms. Aarre osaa sanoa myös "kakka", "heppa", "vaippa", "koikka" (mikä tarkoittaa oivaa kai) ja sitten yhtenä päivänä rallatteli "ota kiinni mandariini" ja me kuultiin se Reion kanssa molemmat..:)Kuvasin nuo muut heränneet tänä aamuna.
Kultsi-Boltsi, tikkana.
Roope unisena.
Roosa söpöilee.

Aarre kurkkaa kameraan.


Senttu ei tykkää, että heti aamulla kuvataan.. Nukuttaiskin vielä.

Romppasestakin oli kuva, se tosin nukkui siinä, joten ilmeisesti kone otti oikeuden omiin käsiinsä ja hukkasi kuvan.

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Ylpeys.



Ehkä hienoimmat kumpparit ikinä. Esittelen ne tässä, koska teistä niin harva hengailee mun kanssa vuohitallissa ja ne on niihin hommiin tarkoitettu. Isoisän ostaman synttärilahjan toi eilen Matkahuolto. Ne on käsintehty Suomessa (!) ja merkki on Ghosthound. Rakastan niitä.


Koirat olivat eilen karanneet. Naapuri soitti. Vastasin puhelimeen "Moi. Onks mein koirat jossain?" , joten täytenä yllätyksenä ei tullut. Kymmentä minuuttia aiemmin ajattelin "onkohan koirat vielä omassa pihassa..on kai ne, kun en jaksa mennä kattomaan, eihän ne ole pitkään aikaan karanneet.." Mistä lie asioita aina aavistelee. Isäntä oli käynyt päivällä pihatossa ja unohtanut portin auki. Karjuin ensin ovelta, "Romppanen, Senttu kotia äkkiä!", puin pojat ja lähdettiin hakemaan. Tulossa jo olivat, onnellisina tietenkin. Toivottua jännitystä elämään.


Roosa-konna voi hyvin, syö ruokansa reippaasti ja on virkeä. Roope on vielä nuutunut, nukkuu paljon, eikä ruoka oikein maistu. Ollaan kylvetetty Roopea päivittäin, sen pitäisi virkistää. UV- valonkin ostin. Pitkään en uskalla enää seurata, olin tosin jo maanantaina matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin yhteydessä.


Eipä tänne Hurjalaan muuta. Kaunista ilmaa, meinaa väkisin virkistyä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Gilbbarit tulivat taloon!

Isännän kanssa vietettiin eilen parisuhdepäivää hyvissä merkeissä ja kauniissa säässä. Ajeltiin Lahden taakse (tai täältä katsoen vasemmalle puolelle), ja haettiin sieltä kaksi uutta perheenjäsentä. Laji on nelivarvaskilpikonna eli Testudo horsfieldii.
Vuosikausien suunnittelun ja harkinnan tulos.
Ikävä tosiasia on, että molempien konnien kilvet ovat epämuodostuneita (kasvuajan) väärän ruokinnan tuloksena.

Mutta sekä minä että varsinkin pojista vanhempi, me ollaan ihan ihastuneita. Ja on Isäntäkin innoissaan, mutta se piilottaa tunteensa. Mokoma mörökölli. Aarren aika menee kiukutellessa, kun ei saa ihan itse kiivetä yläkertaan. Eikä edes sytyttää uunia. Tai mennä ulos. Edes.

Tässäpä kuvia suuremmasta konnasta, Roosasta.




keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Reipas reissu.

Vaikka imaisikin puhdin miinukselle. Torstaina ajelin poikien kanssa Loimaalle, perjantaina Raisio&Lieto ja ihana veljen perhe, lauantaina Tampereella ja sunnuntaina kotiin. Kivaa oli, mutta onneksi nyt ollaan taas kotona.
Tampereelta parit kuvat, kun muulloin en kameraa ehtinyt kaivaa. Oli myös suunnitelmissa Skypettää siskolle Belgiaan isoäidin nopealla nettiyhteydellä, mutta en ehtinyt sitäkään.:(
En osaa ottaa hienoja tönötyskuvia, mutta tässä joitain, mitkä oli omasta mielestäni kivoja. Heille, joille lupasin kuvia toimittaa, pahoitteluni, meillä on levyasema täynnä, joten joudutte odottamaan, että saan aikaa tyhjennellä ja ladata ja valita ja lähettää.
Väsymys on perinteinen keväinen, joten harvassa tämän blogin päivitykset.
Umanoma Olledolledoff
Suunnattoman suloinen, Xenan äiti Pörrö (Nallenevan Viisasten Kivi).


Supersuloinen Xenan täti Tikkelis (Nallenevan Tuulikello) Onninmaasta.


Ja Sentin poika, Hukka (Kuukiven Teräksen Varjo), joka on muuten sankarikoira.
Tarina löytyy täältä.


Kivaa oli, oli hauskaa nähdä uusia ja vanhoja tuttuja.:)


tiistai 10. maaliskuuta 2009

Ihania vieraita.<3

Meillä kävi Rouva ja Poika Hirsjärvi. Nähtiinpä niiden ukkokin, mutta vilaukselta vain. Ai, nukkuihan se lastenhuoneessa puolitoista tuntia. En muistanut. Olivat siis koko herrasväki.
Otto on huippu (tietysti, loistavista vanhemmista). Oiva puki tunnelmat sanoiksi, kun ovi painui kiinni: "Olipa ihanaa, kun Otto kävi meillä kylässä."
Otto hurmasi kameroitsijan täydellisesti.
Ihana!

Kuvamuisto viime perjantain piristyksestä. <3

Ihania arjen iloja!
Blogi viettää hiljaiseloa.
Remontinjälkeinenväsymys.