lauantai 28. maaliskuuta 2009

Ylpeys.



Ehkä hienoimmat kumpparit ikinä. Esittelen ne tässä, koska teistä niin harva hengailee mun kanssa vuohitallissa ja ne on niihin hommiin tarkoitettu. Isoisän ostaman synttärilahjan toi eilen Matkahuolto. Ne on käsintehty Suomessa (!) ja merkki on Ghosthound. Rakastan niitä.


Koirat olivat eilen karanneet. Naapuri soitti. Vastasin puhelimeen "Moi. Onks mein koirat jossain?" , joten täytenä yllätyksenä ei tullut. Kymmentä minuuttia aiemmin ajattelin "onkohan koirat vielä omassa pihassa..on kai ne, kun en jaksa mennä kattomaan, eihän ne ole pitkään aikaan karanneet.." Mistä lie asioita aina aavistelee. Isäntä oli käynyt päivällä pihatossa ja unohtanut portin auki. Karjuin ensin ovelta, "Romppanen, Senttu kotia äkkiä!", puin pojat ja lähdettiin hakemaan. Tulossa jo olivat, onnellisina tietenkin. Toivottua jännitystä elämään.


Roosa-konna voi hyvin, syö ruokansa reippaasti ja on virkeä. Roope on vielä nuutunut, nukkuu paljon, eikä ruoka oikein maistu. Ollaan kylvetetty Roopea päivittäin, sen pitäisi virkistää. UV- valonkin ostin. Pitkään en uskalla enää seurata, olin tosin jo maanantaina matelijoihin erikoistuneeseen eläinlääkäriin yhteydessä.


Eipä tänne Hurjalaan muuta. Kaunista ilmaa, meinaa väkisin virkistyä.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Gilbbarit tulivat taloon!

Isännän kanssa vietettiin eilen parisuhdepäivää hyvissä merkeissä ja kauniissa säässä. Ajeltiin Lahden taakse (tai täältä katsoen vasemmalle puolelle), ja haettiin sieltä kaksi uutta perheenjäsentä. Laji on nelivarvaskilpikonna eli Testudo horsfieldii.
Vuosikausien suunnittelun ja harkinnan tulos.
Ikävä tosiasia on, että molempien konnien kilvet ovat epämuodostuneita (kasvuajan) väärän ruokinnan tuloksena.

Mutta sekä minä että varsinkin pojista vanhempi, me ollaan ihan ihastuneita. Ja on Isäntäkin innoissaan, mutta se piilottaa tunteensa. Mokoma mörökölli. Aarren aika menee kiukutellessa, kun ei saa ihan itse kiivetä yläkertaan. Eikä edes sytyttää uunia. Tai mennä ulos. Edes.

Tässäpä kuvia suuremmasta konnasta, Roosasta.




keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Reipas reissu.

Vaikka imaisikin puhdin miinukselle. Torstaina ajelin poikien kanssa Loimaalle, perjantaina Raisio&Lieto ja ihana veljen perhe, lauantaina Tampereella ja sunnuntaina kotiin. Kivaa oli, mutta onneksi nyt ollaan taas kotona.
Tampereelta parit kuvat, kun muulloin en kameraa ehtinyt kaivaa. Oli myös suunnitelmissa Skypettää siskolle Belgiaan isoäidin nopealla nettiyhteydellä, mutta en ehtinyt sitäkään.:(
En osaa ottaa hienoja tönötyskuvia, mutta tässä joitain, mitkä oli omasta mielestäni kivoja. Heille, joille lupasin kuvia toimittaa, pahoitteluni, meillä on levyasema täynnä, joten joudutte odottamaan, että saan aikaa tyhjennellä ja ladata ja valita ja lähettää.
Väsymys on perinteinen keväinen, joten harvassa tämän blogin päivitykset.
Umanoma Olledolledoff
Suunnattoman suloinen, Xenan äiti Pörrö (Nallenevan Viisasten Kivi).


Supersuloinen Xenan täti Tikkelis (Nallenevan Tuulikello) Onninmaasta.


Ja Sentin poika, Hukka (Kuukiven Teräksen Varjo), joka on muuten sankarikoira.
Tarina löytyy täältä.


Kivaa oli, oli hauskaa nähdä uusia ja vanhoja tuttuja.:)


tiistai 10. maaliskuuta 2009

Ihania vieraita.<3

Meillä kävi Rouva ja Poika Hirsjärvi. Nähtiinpä niiden ukkokin, mutta vilaukselta vain. Ai, nukkuihan se lastenhuoneessa puolitoista tuntia. En muistanut. Olivat siis koko herrasväki.
Otto on huippu (tietysti, loistavista vanhemmista). Oiva puki tunnelmat sanoiksi, kun ovi painui kiinni: "Olipa ihanaa, kun Otto kävi meillä kylässä."
Otto hurmasi kameroitsijan täydellisesti.
Ihana!

Kuvamuisto viime perjantain piristyksestä. <3

Ihania arjen iloja!
Blogi viettää hiljaiseloa.
Remontinjälkeinenväsymys.




torstai 5. maaliskuuta 2009

Vou.

Tein mutakakkua. Aika ihanaa. Lievästi ilmaistuna. Oiva vaati saada iltapalan jälkipalaksi palan "pienen ja ison vierekkäin, sillai yhtäaikaa" ja lähti kaksi palaa syötyään nukkumaan "sovitaanko äiti niin, että otan aamulla lisää?" Katoin itselleni ja isännälle, mutta ensin meinasin loukkaantua, kun ukko ei heti ehtinyt, mutta syötyäni kaksi palaa, aloin toivoa, että se ei tulisi ollenkaan syömään mun kakkua. Mä en edes tykkää suklaakakusta. Mutta nyt tiedän, mitä teen miehen siskolle ja sen miehelle (ja tytölle), kun ne tulee seuraavan kerran kylään. Sillä varauksella, että raskin tarjota sitä niille.


Ohjeen googlasin ja löysin täältä.

Ja koska se oli niin hyvää, rupesi minua rallatuttamaan.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Älä tule paha kakku, tule mutakakku.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Olkoon nimesi Lotta. Se Keksijäkylän Lotta.

Taas flunssa kylässä.

Luovuus koetuksella.

Viikonlopun tapahtumaan tuli 52 kissaa, joista kastroitiin 51. Paljon kolleja pois kuljeksimasta ja jättämästä jälkeläisiä. Savon Sanomissa oli hyvä juttu. Löytyy myös täältä.

Minua väsyttää.

Palataan paremmalla ajalla.

Suom.huom. Lotta on tuo hämähäkki kuvassa.