Hiivin rupattelemaan tänne, kun tuli hiljaista. Kaikki muut nukkuu.
Luen kirjaa nimeltä Äidin voimakirja. Ihan hauskoja juttuja, ne jotka olen ymmärtänyt. Ne, joita en ole ymmärtänyt, ovat myös varmaan hauskoja, mutta en tietenkään voi tietää. Yhden asian ymmärsin, pienten lasten äidit ovat väsyneitä (kirjan mukaan). Kuulemma yhden yön valvominen vastaa lievää humalatilaa, viiden yön huonosti nukkuminen sammuttaa aivokapasiteetista 40%. Hmm. Tästä seuraa johtopäätös: Taidan olla väsynyt ja siksi hidasälyinen (tätä en tietenkään voi todistaa, mutta siihen voin vedota:). Mistä tiedän olevani väsynyt? Esimerkiksi siitä, että olen viimeisen viikon aikana mm.
1.unohtanut unohtaneeni
2.nukahtanut kesken puhumisen, silmät auki, puheen edelleen jatkuessa (puhuin miehelleni samalla kun söin)
3.torkahtanut sekunniksi autolla ajaessa (havahduin tajutessani, että en nojaakaan päätäni tyynyyn, vaikka luulin)
4.mistä voi tietää, mitä kaikkea?
No niin, tästä siis seuraa kysymys, mikä meitä äitejä väsyttää. Oikeastihan äitejä varmaan väsyttää se, että lasten hoito vie paljon energiaa, yöllä ei saa nukuttua, koska lapset nukkuvat huonosti, päivällä ei voi levätä, koska koti pitää hoitaa, leikkiä lasten kanssa jne.
Voi, miten toivoisin kuuluvani tuohon porukkaan, äiteihin.
En kuulu, en. Pojat nukkuvat mainiosti, myös flunssaisina. Minua väsyttää ne kaksi tuotantokautta hömppää, Greyn anatomiaa, joita katson, tietäen, että vaikka valvoo kolmeen, aamulla on herättävä seitsemältä. Minua väsyttää se, että luen kahteen, vaikka tiedän, että viiden tunnin yöunella univelka ei ainakaan vähene. Sitten kun on riittävästi itseään valvottanut, huomaa, että nukkuminen ei enää onnistu, ellei taju lähde välittömästi, kun peiton vetää korville ja sittenkin herää parin tunnin päästä kuuntelemaan, pystyykö kuulemaan kaikkien nukkujien hengityksen ( yleensä pystyy). Ja niin edelleen. Ja edelleen ja edelleen ja edelleen.
Ripittäytyminen, sitä tämä teksti on.
Voin kuitenkin vedota siihen, että olen niin väsynyt, etten tajua nukkumisen olevan ratkaisu tähän ongelmaan.
Sitä paitsi, jos desibelit ovat sitä luokkaa kuin meillä päivisin, voiko joku ihmetellä, miksi haluan lepuuttaa korviani hereillä, kun lopulta tulee hiljaista?
Lapset ovat ihania.
Eräänä aamuna kuulin pinnasängystä Aarren juttelevan itsekseen, pienellä, pehmeällä ja hellällä äänellä: "Isoisä, rakas.."
Kivaa teille, samoin meille!
P.S. Elekee ottaa vakavasti. :D
Vaikka päivällä olisi huushollissa hiljaisempaakin, on siinä ilmeisesti oma viehätyksenä lukea kiinnostavaa kirjaa silmät sirrillään aamuyöhön asti. Tuo ratissa nukkuminen kuulostaa kyllä jo huolestuttavalta. Ehkä oli kuitenkin suojelusenkeli olkapäällä?
VastaaPoistaMinä kuulun niihin äiteihin, jotka valvovat yöllä lapsen takia, heräävät töihin kuudelta ja vaikka olisi järkevä mennä nukkumaan 21, sitä toisella tavalla jaksaakseen tarvitsee vielä sen tunnin omaa aikaa. Sitähän se on, puntarointia. Kumpiko auttaa jaksamaan enemmän, uni vai oma aika.
VastaaPoistaMinä tunnustan kanssa valvovani yöllä, koska se on minulle sitä ominta aikaani. Kaikki muut nukkuvat ja minä saan olla miten haluan.
VastaaPoistaNytkin meni puoli kolmeen valvoessa ja silti on seitsemältä herättävä lapsia laittamaan kouluun. Olen kyllä sitten aamusta nukkunut vähän, jotta jaksan taas iltaan asti. Mutta päivällä pitäisi jaksaa tehdä kotitöitäkin, ja jos niitä ei ole tehty, tulee sanomista.
Siksi yöllä on kiva valvoa, kun ei ole painetta niistä kotihommista. silloin kun ei voi oikein tehdä mitään, kun muut nukkuvat....