keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Frends, wii häv ö problem hiä.

Meinaan, kun Umppa sai mummolta mukaansa lemmikin, Martti-murkun. Siis muurahaisen lasipurkissa. Pienessä lasipurkissa.
Minua säälittää se murkku, tietenkin.
Mitä minä teen?
a.) päästän sen vapauteen? (mummolaan)
b.) liiskaan sen sinne purkkiin? (hävitän todistusaineiston?)
c.) sanon, että nukkumatti vei sen?(tuloksena Masaan kohdistuva viha/jokailtainen keskustelu?) d.) viis välitän yhdestä murkusta? (khöm, frends, wii häv ö problem hiä)

Voe turkanen, melkeinpä olen vihainen anopille, että toi mulle tälläsen ongelman. Umppa rupes itkemään täysillä, kun sanoin, että se pitää viedä takaisin mummolaan kavereidensa luo.. "Mut äiti, kun tää on mun eka ihan ikioma lemmikki, ja mä teen sille kaiken, että se on onnellinen!"(hän luki sille hetken kuluttua Miinaa ja Manua) äiti vastaa "joo, mut kun meidän ihmisten vastuulla on antaa eläinten elää onnellisena, niiden kavereiden kanssa ja niin, että ne saa tehdä sitä, mistä ne tykkää.." Siihen Umppa; "Joo, äiti, mä tiedän, mut mä olen niin surullinen... Äiti, voitko sä rukoilla, että se ei kuole yöllä?"
Huok. (Ennen tuota rukouspyyntöä olin (kyllä, tunnen itseni julmuriksi) sanonut, että se saattaa kuolla yöllä se murkku.)
Voe turkanen.
Mittee mie teen?
Kun periaatteessahan mun lapsen onni/huvi ei ole tärkeämpi kuin toisen elollisen olemassa olo ja onni, vai mitä?
Mutta kun on niin vaikea tuottaa pettymys tuolle natiaiselle, joka on huippuonnellinen Martistaan. Siis tarkemmin, mä en halua olla se, joka tuottaa sen pettymyksen, mä en halua kantaa vastuuta siitä.
Ehkä lupaan sille sen tyttöpennun, joka on vielä vapaana? (älkää kertoko reiolle)

Hei, kaverit, meillä on se ongelma vieläkin.
Ehkä se pettymyksen aiheuttama idiootti on sittenkin se Nukku-Matti?

4 kommenttia:

  1. Meillä Jorille vielä toistaiseksi riittää, että "on olemassa sellainen sääntö, että näin ei saa jne... tai näin pitää jne...". Itkettäähän se. Mutta minä olenkin julmuriäiti, jonka mielestä lapsen pitää oppia sietämään pettymyksiä pienenä.

    Toivottavasti saat ratkaistua ongelman parhain päin.

    ( ja ne tyttöpentujutut kuulostavat tosi kivoilta :p )

    VastaaPoista
  2. Miten Martille kävi? Ehkä se luonnollinen kuolema on helpoin ja tapahtuu varmaankin vääjäämättä lasipurkkioloissa. Meidän pullea kultakala löi lopulta päänsä pienen (säälitti kyllä) kulhonsa reunaan ja, oi, kuinka sitten siitä olin tyytyväinen. Mihin sitäkään olisi vapaaksi päästänyt? Vessan viemäriinkö? Lammessa isommat kalat sen olisivat syöneet kuitenkin... Taitaa olla ongelman vierestä. Mutta niinkuin tiedät, minä en ole niin eläinrakas. Martista pelkäisin enemmänkin, että se karkaisi purkistaan ja alkaisi pesiä seinäpaneelin takana. Meillä oli faaraomuurahaisia pilvin pimein yhdessä asunnossa ja paljon, paljon paneelia... Eli se olisi kuin painajaisesta, ei se purkissa elo niinkään. Toivottavasti löydät kaikkia tyydyttävän ratkaisun. ;-)

    VastaaPoista
  3. Vielä siis siitä kalasta, että sitä ei oltu itse ostettu, mutta ei voitu kieltäytyäkään kohteliaasti. Että olen minä sen verran eläinrakas, että en ehdoin tahdoin ota eläintä huonoihin oloihin. ;-)

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista