Auaurinkoja.

Käytiin pihalla. Saatiin aurinkoa, matot tampattua ja omppuposket.

Opettaja soitti ja asia oli kunnossa.

En löytänyt kukkasipaleita, mutta löysin itseni koneelta,

aloittamassa taas uutta neuletta ja

youtubaamassa vanhoja suosikkipiisejä.

Blogeissa hengailemassa.

Päätin syödä pannaanin miettiessäni, mitä söisin seuraavaksi.

Pesin olohuoneen ikkunat ja huomasin,

että sen voi tehdä suihkupullolla ja sanomalehdellä,

edes rättiä ei tarvita.

Pyyhin pölyt työhuoneen takan päältä ja tulin ajatelleeksi,

että oikeastaan olettaa voi paljonkin,

ilman että tulee tarkistaneeksi asian todellista laitaa.

Olen nimittäin luullut, että työhuoneen takka,

joka on vinottain nurkassa, jättää taakseen kolon,

jonne sopii ihminen.

Järkeähän siinä ei ole, eikä olisi,

mutta jännittävää sitäkin enemmän (piiloleikki).

Aarre on nukkunut jo kaksi tuntia ja

tämä hetkellinen yksinolo ja huuhailu on tehnyt minulle hyvää.

Päätän, että näitä päiviä pitää saada lisää.

Ei saa käydä niin, että joka hetki on tavoitteellinen.

Se tekee minusta ikävän.