keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Oivatti.

Oiva on hoidossa ihanalla Kirsillä joka toinen viikko yhden päivän. Yleensä pyritään nappaamaan se päivä, kun jotain jännää tapahtuu. Jokin aika sitten hoidossa oli valokuvaus -sinne oli tietenkin päästävä!:)

Oivalla on "tyhmä"-kausi. Kaikki on tyhmää, vaatteet, äiti, Aarre, isi, vessa, lattia, portaat.. lista on loputon. Eilen aamulla oli aamukahvilaiset, melkein kaksikymmentä lasta. Oiva otti tosi raskaasti sen, että lapset leikkivät hänen leluillaan, kiikkuivat hänen kiikussaan, lukivat hänen kirjojaan. Oiva ei millään ehtinyt kaikkea vahtia ja seurata.. Minusta tuntui, kuten aina, pahalta seurata, kun lapsella on niin suuria tunteita. Vaikka hyvä on oppia jakamaan, tietenkin. Suuret tunteet vaan tuntuvat niin pelottavilta..ja äidistä riittämättömältä, kun ei voi pelastaa lastaan niiltä.. eikä suojella. Eikä totta puhuen edes tiedä, miksi lapsi tuntee niin kuin tuntee.
Ennen lapsia oli kamalasti asioita, joita en lasten kanssa "ikinä" ja mitä minä ainakin "aina".
Voi pojat.
Eipä oo ennee.

7 kommenttia:

  1. Mikä ei tapa, se vahvistaa ;) turvallisessa ympäristössä (äidin sylissä) on turvallista kokea suuria tunteita! t.hoitotäti

    VastaaPoista
  2. Ihana Oiva, vautsi mikä poseeraus! Kannatti mennä valokuvauspäivänä hoitoon.

    t. josu

    VastaaPoista
  3. Ihana kuva Ihana-Oivasta! <3
    Täälläkin eletään dramaattisia vaiheita tämän tästä, ja äiti itkee sydänverta kun lapsen maailma kerta kaikkiaan romahtaa (kun ei saa antaa koiralle ihmisten keksiä, eikä ottaa tuttipulloa mukaan päiväkotiin tai leikkiautoa, kun ei saa itse laittaa ovea kiinni kun äiti epähuomiossa meni laittamaan tai työntää vaunuja paikalleen eteisessä tai mennä vaunujen alakoppaan kakalle tai roikkua kaksin nyrkein koirien turkissa jne.)
    Mutta lasten mielen asiantuntija jari Sinkkonen lohdutti (tietämättään), kun kertoi jossain että näin se lapsi oppii elämään pettymysten kanssa, ja niitä elämässä tulee.
    Aina ajattelen tekeväni hyvää vaikka lapsi sylissä on kovin lohduton ja mieleni tekisi antaa periksi.

    VastaaPoista
  4. Toi on kyllä niiin hyvä toi kuva :) Määkin yritän pysyä lujana kun Iippo haluis työntää hammasharjan silmään just nyt ja koska (vain siksi) olen äiti mä tiedän ettei se ole hyväksi lapselle ;) No joo. Mutta tosi asia on että lapset tarvitsee pettymyksiä(kin) ja vanhemmat on olemassa sitä varten että niitä tulee, niin julmalta kuin kuulostaa. Suosittelen lämpimästi Tahkokallioon tutustumista, ensimakuna vaikka tiivistelmää: http://www.kolumbus.fi/auroran.koulu/suomi/museo/lehti/NetPress1_1997/tahkok.html

    VastaaPoista
  5. Upea kuva Oivasta. Ihan mahtava poseeraus. Lapsen kasvatusjuttuun, kyl ei oo muuta sanomista kuin, että jokainen äiti ja isä itse osaa parhaiten toimia omien lastensa kanssa. Jaksamista vaan teille sinne Rasilaan ja olette ihanan mahtava perhe. Niin upeaa sakkia, että koko ajan on teitä ikävä.

    VastaaPoista
  6. Onpa komea poika! Onnea vaan hienosta valokuvasta ja onnea teille sinne kaus muutenkin=)...
    t. sarita

    VastaaPoista
  7. siis "kauas" tarkoitin...ehkä arvasit että kirjoitusvirhe=).
    T: sarita edelleen

    VastaaPoista