Vou.

Tein mutakakkua. Aika ihanaa. Lievästi ilmaistuna. Oiva vaati saada iltapalan jälkipalaksi palan "pienen ja ison vierekkäin, sillai yhtäaikaa" ja lähti kaksi palaa syötyään nukkumaan "sovitaanko äiti niin, että otan aamulla lisää?" Katoin itselleni ja isännälle, mutta ensin meinasin loukkaantua, kun ukko ei heti ehtinyt, mutta syötyäni kaksi palaa, aloin toivoa, että se ei tulisi ollenkaan syömään mun kakkua. Mä en edes tykkää suklaakakusta. Mutta nyt tiedän, mitä teen miehen siskolle ja sen miehelle (ja tytölle), kun ne tulee seuraavan kerran kylään. Sillä varauksella, että raskin tarjota sitä niille.

Ohjeen googlasin ja löysin täältä.

Ja koska se oli niin hyvää, rupesi minua rallatuttamaan.

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.

Älä tule paha kakku, tule mutakakku.