Uuhjeah.Valivalivali.
Mistä huomaa, että olen ollut liikaa kotosalla?
Sen tietää siitä, että alan päivitellä ihan idioottimaisia pikapostauksia, mutta menköön tämäkin helteen piikkiin.
Seuraava on säälinkeräystä, mutta omapa on blogini.;-) Mulla on nyt kumpikin käsi kipeä. Aamulla herättyäni oli oikean käden kyynärpää ihan turkasen jäykkä ja kuuma ja jomottava. Onneksi on toinen käsi, ja siinä neljä tervettä sormea. Tässä odottelen hankaluuksia/hermojen kiristelyä, koska maha alkaa olla aika kiukkuinen kipulääkkeistä, eikä nuo kipugeelit auta mitn. Eikä tuo hermovaurioryökäles ainakaan asiaa auta, alkaa kohta oikeasti olla hermovaurio korvienkin välissä. Varsinkin, kun ei pysty pahinta kärkeä kivusta tappamaan noilla tropeilla.
Sinänsä hauskaa, koska olis tässä jokunen projekti kesken.
Tänään vielä uhallani otin lääkkeitä ja sain sitten jotakin tehtyä (syötyä en/kiitos vatsa), koska alan kiipeillä seinille pelkällä laskenpa tästä letkusta vettä-sektorilla.
Istutin siis mansikat,tomaatit, yrtit ja  kylvin lisää kaikenlaista. Kasvimaa alkaa olla kunnossa.


Sitäkin hauskempi juttu tähän loppuun, ikään kuin palkinnoksi, jos jaksoit lukea valivalivalitusta, Oiva pohdiskeli tänään jotakin itsekseen (sen huomaa siitä, että tulee puoliksi hiljaista), ja kysyi sitten: "Äiti, silloin kun te menitte iskän kanssa naimisiin, niin olitteko te siellä kauan? Ihan yötäkin?"
Ihan kummallisia ajatusratoja noilla mietteet laukkaa, arjen iloilla.

Heippadi hei, täällä kirjoittelee täti Foliohattu!
Sellasta vaan, kun toi Rounduppihan on ihan turvallista, niin mistä näitä tälläsiä tulee?

Että hei, ostakee luomua.

P.s. Olin muuten tänään kuuntelemassa näitä, koska tämä avasi kesäkaupan Varpaisjärvelle(!!), eli tuohon ihan liki. Tervetuloa meille kesällä, niin vien teidät tuonne!:-) Virkistävää nähdä reippaita, kauniita, taitavia ja yritteliäitä naisia, kuulla vipattavan hyvää musiikkia ja istua plyyshisohvalla lörpöttelemässä.;-)

Kesä ja kärpäset!
Korjasin kiikun, sellaisen romun, josta entinen emäntä sanoi, että isäntä korjasi sen 70-luvulla, eikä ehtinyt ennen lahoamista istua.. Minä vähän hitaammalla käyn ja siinä istuen on jo parit kaffet juotu.:-)
Aitoja tehty, uuhet ja karitsat ovat laitumilla, pässit vielä totuttelevat vihreään.
Pikkupukit ovat muuttaneet muualle ja rauha on siltä osin maassa. Onninmaasta toivottavasti voidaan lukea Beaviksen ja Buttheadin l. IhanaPilven ja Pikkun (inka, niinkö ne oli?:) kuulumisia. Samaisessa Onninmaassahan asuu ihanainen Sentin Täti Tikellys. Bertan veli Bolillo l.Bollis on samassa talossa, melkein naapurissa, kuin viime kevään pikkupukki Heinänkorsi alias Torres.
Niin ja kanat pääsivät pihalle, kun valtionhallinnon määräämä ulkonaliikkumiskielto lopulta taas loppui.
Merri-kissa on edelleen kateissa.

Kaikkea sellaista ja vähän muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin!

Päivän hyvis!

Käykää täällä, lisätkää itsenne ketjuun ja Hesari lahjoittaa jokaisesta liittyneestä 50 senttiä naistenpankille.
Olikohan se WHO:n joku tyyppi, joka sanoi Maaseudun tulevaisuuden artikkelissa, että jos kehitysmaissa maanviljelijänaisille saataisiin samanlaiset mahdollisuudet ja tuki kuin miehille, voitaisiin poistaa suurin osa maailman nälästä.
Naisten auttaminen (ja tyttöjen kouluttaminen) yhteisössä parantaa koko yhteisön keinoja selvitä.
Em. artikkelissa kerrottiin, että maailmassa joka toisella on kännykkä, joka kolmannella (muistaakseni) nettiyhteys ja joka kuudes kärsii nälästä.
Epistä, sanon minä.

Bertsa Berdiitta.

Bertsa l. Berdaliini l. Tirriäinen eli se Beerit pääsi tänään kaunistamaan erästä toista taloa, sydänystäväksi Timpalle, samanväriseen seuraan.
Meidän katraaseen Beerit oli liian kesy, leimaantunut minuun ja vaikka miten nuo kaikki haluaisi itsellään pitää, on kovetuttava ja annettava niitä joskus pois, myös se läheisin. Sydäntä särkee, kun Oivalta tulee joka kerta itku, kun jostakusta on luovuttava, niin tänäänkin "mut kun siitä just tuli vasta mun ystävä", ei auta, vaikka keksii mitä, kun yksi sadasta puuttuu, se puuttuva on tärkein.
Mutta ollaan me iloisiakin, iloisia jokaisesta hyvästä kodista, joissa pienet ystävämme saavat käyttäytyä lajinmukaisesti, olla hyvässä hoidossa, joissa niitä rakastetaan juuri sellaisina kuin ne ovat.
Meillä on käynyt uusien kotien kanssa ihan loistava tuuri.

Periaatteenani voisin pitää, että joka vuodenaika tuo mukanaan luvan uuden taidon opetteluun.

Tänä keväänä tuo uusi taito voi olla kehräys värttinällä.

Ensin otetaan esimerkkiä (Youtube auttaa) ja asetetaan tavoite riittävän korkealle (mitään realiteetteja ei oteta huomioon).

Sitten surffataan netissä, etsitään lähin värttinäkauppa, tässä tapauksessa Lankakauppa Kuje .

Käydään ohikulkiessa nappaamassa äitienpäivälahja itselle.

Samaan kassiin mahtuu vähän kehrättävää kuitua. Ei kannata uskoa myyjää, joka sanoo, että on helpompi aloittaa jollain karkeammalla kuidulla (muistetaan tavoite).

 Katsotaan vähän lisää videoita ja aloitetaan harjoitukset.

Siitä se sitten lähtee, kesällä voikin tehdä jo jotakin ihan muuta,

jos tavoitetta ei ole saavutettu.

Tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa.



Hyviä uutisia!

Naapuriin, ihan lähelle, 500 metrin päähän meidän tien päästä, suon reunaan, on tullut kylttejä "yksityinen luonnonsuojelualue", voiko mukavampaa olla?

Mulla on ekat vapaat piiitkään aikaan ensi viikonloppuna. Huh! Tiedossa kokoustamista, ainakin yksi rauhallinen ruokailu (toivon niin) ja autossa istumista (hyvässä seurassa). Meille tulee lomittaja(!) ensimmäistä kertaa. Jännää.

Poikimiset alkaa olla ohi (yksi emo jäljellä). Navetassa kipittelee siltä jäljiltä 31 lammaslasta ja 3 vuohenpieniä (yksi muutti jo toiseen paikkaan, pikkupukki Bolillo, joka syntyi Lyydialle helmikuussa).
Uuhikaritsoita syntyi 12, kileistä kuttuja oli tasan Bertta, joka jää kotiin kasvamaan.

Vadelmaa ollaan laitettu kevätkuntoon ja siemenet odottavat peltoon pääsyä. Kuriositeettina mainittakoon, että puna-apila, jota kylvetään heinänurmen joukkoon, on naapurin viljelemä maatiaislajike. Sen nimi on Turunen. Apilan siis, ja no, tietenkin myös naapurin.:-D

Siinäpä näitä, hyviä uutisia.