Odotusta.

Länsigöötanmaan pystykorvan pentuja odotetaan syntyvän viikolla 9, tälläisestä yhdistelmästä:

Iskä, Otso-herra, eli Konnunkodon Elendil.

Nätti kuin mikä, kiltti, ystävällinen ja hännältään syntymätöpö.

Otson blogi löytyy täältä.

Kuvat Susanna Turpeinen.

Otsoherra koiranetissä.

<3

ja tässä äiti,

Sentti Penttinen, eli

Kuukiven Kenaz ,

oma kultakimpaleemme.

Pentueen sukutaulu koiranetissä.

Tietoa rodusta

Pennut syntyvät ja kasvavat meillä kotona, elämämme keskellä.

Luovutetaan uusiin koteihin noin kahdeksan viikon iässä,
rekisteröityinä, tunnistusmerkittyinä, madotettuina ja rakastettuina.

Tiedustelut; Annaelina Kotilainen p. 044-2807567 tai aekotilainen(at)wippies.fi

Hauhauhaukotus.

Maanantaiaamu ja suunnitelmien muutos, koulua ja hoitoa onkin vasta huomenna. Jos olisin muistanut, olisin pojat laittanut hoitoon ja tehnyt unohtamani koulutehtävät, harmi, että muistin ne vasta nyt.;)

Idle iskee taas.

" Äiti saattaa laiminlyöntien asemesta hukuttaa lapsensa liialliseen huolenpitoon; hän saattaa palvoa lasta; hän voi kehittää ja kasvattaa lapsessa heikkoutta estämällä tätä tuntemasta sitä; hän häätää jokaisen pois jokaisen tuskallisen kokemuksen toivoen voivansa varjella lasta luonnonvoimilta ymmärtämättä, että jokainen vähäpätöinen torjuttu paha tulee tulevaisuudessa maksettavaksi monina onnettomuuksina ja vaaroina ja että on julmaa ystävällisyyttä pitkittää lapsen heikkoutta, kun täysikasvuisena on kuitenkin jaksettava kestää uupumusta."

siteeraa Tom Hodgkinson Rousseauta kirjassaan Joutilaat vanhemmat (Basam Books, 2009).

JSP.

Se on kevät taas. Sen tietää siitä, että minulla alkaa joka keväinen hevoskuume. (Nopeasti laskien 25. kuumeinen kevät.) Tämä kevät on siitä erikoinen, että minulla on loistavat perustelut, miksi tarvitsen hevosen. Toki aina on ollut, mutta nyt on niiin loistavat, että melkein itsekin uskon niihin.
Todennäköisesti nyt kuitenkin käy niin, ettei heppasia tule vielä. (Heppasia siis, että toki hepukka tarvitsee toisen seurakseen, laumaeläin kun on.;)
Eli näillä mennään, Pomppanen, jolla todellakin on noin paljon valkoista kasvoissa. Pomppaduur täyttää maaliskuussa 8 vuotta. Uskomatonta. Luulen, että muutto vanhensi sitä, niin kuin stressaavat asiat tekevät. Tämä talvi on mennyt tähän asti hyvin, selkä ei ole ollut kovin kipeä pitkiä aikoja. Toivotaan, että kipeys pysyy poissa.


Sit toi meidän Sentti. Se on ihmisen mieli. Tai paremminkin alitajunta. Mutta aina se tekee minut iloiseksi. Toi ilme johtuu siitä, että isäntä on tossa kamalan lähellä ja silloin on tärkeä esittää "hyvin viatonta ja pientä".

Umppa-Lumpasta tämä kuva, löytyi äidin puhelimesta autopeli. Oli hauskaa. Auto ohjautuu siis puhelinta kääntämällä, ikään kuin se olisi ratti.

Tänä aamuna Oiva katseli ikkunasta lumisadetta ja huudahti, "Hei, mä näin hiiren!", ja koska vanhatkin koirat oppivat uusia temppuja, rynnättiin isännän kanssa kumpikin ikkunaan, ja kas, nähtiin kärppä! Kivaa, koska se syö myyriä ja hiiriä (jotka syövät mansikoita jne.)

Nyt syömään. Isännällä vielä kaksi lomapäivää.;)