Bertsa l. Berdaliini l. Tirriäinen eli se Beerit pääsi tänään kaunistamaan erästä toista taloa, sydänystäväksi Timpalle, samanväriseen seuraan.
Meidän katraaseen Beerit oli liian kesy, leimaantunut minuun ja vaikka miten nuo kaikki haluaisi itsellään pitää, on kovetuttava ja annettava niitä joskus pois, myös se läheisin. Sydäntä särkee, kun Oivalta tulee joka kerta itku, kun jostakusta on luovuttava, niin tänäänkin "mut kun siitä just tuli vasta mun ystävä", ei auta, vaikka keksii mitä, kun yksi sadasta puuttuu, se puuttuva on tärkein.
Mutta ollaan me iloisiakin, iloisia jokaisesta hyvästä kodista, joissa pienet ystävämme saavat käyttäytyä lajinmukaisesti, olla hyvässä hoidossa, joissa niitä rakastetaan juuri sellaisina kuin ne ovat.
Meillä on käynyt uusien kotien kanssa ihan loistava tuuri.
Ovatko kalat kotiutuneet?
VastaaPoistaKaisa