Muutoista ja jämähtämisestä.

Tämän postauksen piti olla ihan toisenlainen, mutta Siskon blogattua muuttamisesta, aloin itsekin miettiä oman elämän muuttoja.
Sain nopean laskutoimituksen tulokseksi 18 kotia alle 30* vuodessa. Lapsena me muutettiin aika tiheästi, mutta vanhempien kanssa kodit vaihtui 16 vuoden aikana vain 6 kertaa. Siitä eteenpäin naimisiin saakka ehti olla 4 asuntoa, jos asuntolaelämää ei lasketa. Viimeisessä kodissani asuin 3,5 vuotta. Se oli kiva kämppä. Reiosta olen löytänyt kaltaiseni, naimisissa (7 v.) ollaan muutettu viidesti. Ensimmäisen 5 vuoden aikana oikeastaan ne kaikki. Muistaakseni se oli 4.muutto, kun kuukautta ennen seuraavaa muuttoa saatiin viimeiset taulut seinään. Ei auta jämähtää.:-)  Jonkin sortin helpotusta toi tämä tiedossa oleva pidempi jakso tässä. Kertookohan jotakin se, että karavaanielämä on ilmaantunut haaveisiin?:-D
Kodit ovat aina olleet koteja, kuten siskokin sanoi, ei muutto lapsena koskaan aiheuttanut mitään muuta kuin iloista odotusta, mitään traumantynkää en ainakaan myönnä.
Siellä missä asun, siellä on koti.
Tulipa tässä mieleeni, saakohan taivaassa muuttaa?
Sillä vaan, että kun aika pitkä aika asua samassa paikassa koko ikuisuus.
Tiedossa hankaluuksia meidän klaanille.
Luulen kyllä, että tämäkin asia on jollain tapaa hoidossa Tiedätte Kyllä Kenellä.

P.S.Muutoshalukkuudesta voisin vielä sen verran sanoa, että autot meillä on vaihtuneet myös aika tiuhaan. Seitsemän vuoden aikana meillä on ollut 11(hyvää) ajoneuvoa, eikä siihen ole laskettu traktoreita. Tapaat meidät Nettiautossa.:-D
(No, viimeisin auton vaihto harmitti, mutta onneksi Isännällä on lahjoja autojen ostoon ja saatiin hyvä tilalle.:-)


*Niin, ajatella, olen niin nuori.:-D